Työpuvuston sydän
Olen tässä pohtinut, kuinka tämän blogin rakentaisin. Tähän on kait’ jokin sapluuna ja rutiini luotava, muutoin käy kirjoittaminen työlääksi, raskaaksi ja loppuu vielä kokonaan. Loppuminen ei taitaisi loppujen lopuksi palvella ketään ainakaan ennen kuin on aloitettu. Siis pohdimme tässä sohvan nurkassa eräänä iltana, että miten. Kuukausi yhtä väriä, yhtä kangasta ja yhtä projektia on järkyttävän paljon, mutta toisaalta niin vähän, sillä edellistä jakkua väkersin kaksi kuukautta. Ja kaiken lisäksi tammikuussa on vielä viisi sunnuntaita; ihan noin valtavasti en taida minäkään jakuista tykätä, vaikka tykkäänkin paljon. Sohvan nurkassa kahvitellut parisuhteen komeampi osapuoli heitti, että historia ois’ kiva. Itse tuumailin kangasta, kuosittelua, mallianalyysiä, rakennekuvia, ompelujärjestystä, leikkaamista, ompelua ja kaiken tuon yhdistämistä tyyliksi.…