”En minä noista vaatteista ymmärrä, mutta naisista sitäkin enemmän”: lausahti komeampi osapuoli, kun tuskailin kurvikasta vartaloa esittävän kuvan kanssa. Toden totta naisesta on moneksi, päärynäksi, omenaksi, tiimalasiksi, timantiksi, lusikaksi, ovaaliksi ja suoran(toiminnan) joukoiksi, miehistä vain normaaleiksi, tukeviksi ja (isä)vatsaisiksi. Ompeluoppilaan siunaus ja kirous on, että piirrän omat muotoni kaavapaperille harjoitustyö harjoitustyön jälkeen viikoittain. Kun teen vaatteeni omien mittojeni mukaisesti, minulla on harvoin tarvetta pohtia sitä, että istuvatko vaatteeni, ne yleensä istuvat ja samalla tulen ohittaneeksi myös pahimman tyylimokan – huonosti istuvat vaatteet. Kuitenkin päärynöissä ja omenoissa on totta toinen puoli, tietyt mallit ja leikkaukset imartelevat tietynlaista vartaloa ja tuovat parhaan esille, toiset taas piilottavat vartalon tiettyjä piirteitä. Molempi parempi sanoisi…