Siinä se viikko vilahti. Keskiviikkona oli ensimmäinen  työpäivä. Päivä sujahti ohi uusia ihmisiä kätellen ja käytännön asioita hoitaessa. Mistä ovesta kuljetaan? Missä on taukotila ja istumapaikka? Kävi illalla mielessä, että kirjoittaisinkin kuulumisia. Jännityksen purkautuminen ja uudet asiat väsyttivät kuitenkin sen verran, että kallistin pääni pieluksille ennätys aikaisin. Pieni siirtolapuutarha Torstai-iltana hoksasin, että ne firman juhlat on jo huomenna. Sain kankaan leikattua ja pääsin illalla ompelemaan, kuten alun perin suunnittelin. Kotelomekko on siitä kiitollinen ommelta, että siinä ei ole montaa saumaa. Tavoitteeni oli ommella mekko iltayön valoisina tunteina niin kuin ennen  vanhaan. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun helma on päärmätty vasta taksissa. Kun kello lähenteli kymmentä, sain takakappaleeseen vetoketjuineen tehtyä.…