LUMO 2026: Kymmenen vuotta hylättynä ollut kasvimaa herää jälleen eloon Uusi

Mihin se aika oikein hujahtaa?

Juuri pohdin, että ihan äskenhän kerroin tästä LUMO2026-projektista, mutta siitäkin on hujahtanut jo useampi viikko. Toki täällä korkeammilla kasvuvyöhykkeillä ei keväällä ole ollut samanlaista kiirettä kuin esimerkiksi Turun seudulla. Kävimme vappuviikolla pienellä puutarhakierroksella Turussa, ja voi kuinka paljon kaikkea ihanaa olisikaan tehnyt mieli ostaa. Tosiasia kuitenkin on, ettei kaikki etelässä menestyvä kasva täällä pohjoisemmassa. On siis tyydyttävä siihen, mikä omiin olosuhteisiin sopii.

Vanha kansanviisauskin muistuttaa, ettei mitään kannata istuttaa ulos ennen kesäkuun kymmenettä päivää, jos haluaa välttyä hallayllätyksiltä. Niinpä ei auttanut muu kuin pitää näpit erossa siemenpusseista vielä toukokuun puolella.

9.5. Ensimmäinen inventaario

Viimein 9.5. pääsin katsomaan, mitä meidän hylätylle kasvimaalle kuuluu.

Aikoinaan rakensin alueelle kasvimaan ja taisin viljellä sitä muutaman kesän ihan hyvällä menestyksellä. En kuitenkaan ole koskaan ollut niin intohimoinen puutarhuri, että sormet olisivat keväisin syyhynneet multaan. Kun kasvimaa jäi pois käytöstä, peitimme sen aumamuovilla, jotta tehty työ ei menisi kokonaan hukkaan.

Ja siellä se sitten vietti seuraavat kymmenen vuotta lähes omillaan. Myös reunojen mustaviinimarjapensaat pärjäsivät ilman suurempaa huolenpitoa.

Luonnonmukaisessa puutarhanhoidossa muovin käyttö ei tietenkään ole suositeltavaa mikromuoviriskin vuoksi. Toisaalta mikään muu kate ei luultavasti olisi pitänyt aluetta yhtä tehokkaasti puhtaana kymmenen vuoden ajan. Kun kurkistin muovin alle, siellä vilisi pulleita lieroja, joten aivan pahinta mahdollista vahinkoa se ei ainakaan kokemukseni perusteella ollut aiheuttanut.

Inventaarion aikana huomasin, että mustaviinimarjapensaat olivat jatkaneet kasvuaan muovin alle. Vanhoilta puutarha-ajoilta olivat säilyneet myös lipstikka, raparperi sekä varsin reipas määrä vuohenputkea.

Rehellisesti sanottuna teki mieli juosta karkuun.

10.5. Pihan muuta tilannetta kartoittamassa

Seuraavana päivänä tarkastelin myös muuta pihaa.

Etupihan kestopuulaatikoissa kasvaa erilaisia havuja, jasmike, riippahernepensas sekä muutamia liljoja. Syötävää niistä ei juuri löydy, mutta istutukset ovatkin olleet paikallaan jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien, joten ne ovat ehtineet vakiintua osaksi pihan ilmettä.

Kävin myös tutkimassa pohjoispuolen syreenejä. Vaikutti siltä, että ne oli aikanaan istutettu hieman liian syvään, joten kaivoin juurenniskaa näkyviin. Mittasin maan pH:n ja lisäsin juurille hieman koivutuhkaa sekä vettä.

Samalla leikkasin mustaherukkapensasta ja poistin maahan juurtuneita oksia, vaikka lehdet olivatkin jo hiirenkorvalla. Illalla levitin puretusta pistoaidasta jääneitä puita sekä voimapaperia raparperin ja vanhan yrttitarhan ympärille hillitäkseni vuohenputken leviämistä.

Tämän jälkeen oli jälleen lähdettävä Turkuun, joten piha jäi hetkeksi oman onnensa nojaan.

23.5. Ensimmäiset kylvöt

Palattuani 23.5. takaisin kasvimaalle oli aika aloittaa varsinainen työ.

Poistin aumamuovin ja otin käytävät jälleen näkyviin. Ensimmäisinä kylvövuoroon pääsivät:

• Kesäleimu (Phlox drummondii ’Creme Brulee’)
• Korkeatörmänkukka (Scabiosa atropurpurea ’Oxford Blue’)

Kasvimaa alkoi vähitellen näyttää jälleen viljelyalueelta eikä unohdetulta projektinraadolta.

27.5.–1.6. Lisää ruutuja käyttöön

27.5. jatkoimme ruutujen avaamista. Tässä vaiheessa poika tarttui lapioon ja auttoi kaivuutöissä.

Illan aikana sain kylvettyä:

• Auringonkukka (Helianthus annuus ’Uniflorus’)
• Tsinnioita
• Olkikukka (Xerochrysum bracteatum ’White’)
• Jänönhäntä (Lagurus ovatus)

Turusta ostetut siemenet loppuivat kuitenkin kesken. Kasvatusruudut olivatkin paljon suurempia kuin olin muistellut.

Loput kylvöt sain tehtyä vasta 1.6., jolloin täytin vapaat ruudut marketista löytyneillä siemenillä:

• Pinaatti (Spinacia oleracea ’Matador’)
• Bataviasalaatti (Lactuca sativa ’Lollo Rosso’)
• Siloendiivi (Cichorium endivia var. latifolium ’Wallone’)
• Retiisi (Raphanus sativus mix)
• Kesäporkkana (Daucus carota ’Harlequin Mix F1*)

Lisäksi kylvin yhden kulman täytteeksi pölyttäjäystävällisen kesäkukkaseoksen, joka sisältää muun muassa ruiskaunokkeja, kehäkukkia, astereita ja tsinnioita.

Ensimmäiset merkit uudesta alusta

Kasvien valintaan vaikuttivat ennen kaikkea näyttävyys, pölyttäjäystävällisyys sekä se, että joukossa olisi myös jotain pientä syötävää.

Ja kuten usein puutarhassa käy, ensimmäisenä taimelle nousivat auringonkukat.

Kymmenen vuotta hiljaiseloa viettänyt kasvimaa on siis saanut uuden mahdollisuuden. Saa nähdä, miltä se näyttää loppukesästä, mutta ainakin alku vaikuttaa lupaavalta.

Oletko sinä koskaan herättänyt henkiin vanhaa kasvimaata tai puutarhan unohdettua nurkkaa? Kerro kokemuksistasi kommenteissa – olisi hauska kuulla, mitä kaikkea muiden pihoilta on vuosien jälkeen löytynyt.