Kumpi on lopulta tärkeämpää uusi kolttu vai parisuhde?

Siinä se viikko vilahti. Keskiviikkona oli ensimmäinen  työpäivä. Päivä sujahti ohi uusia ihmisiä kätellen ja käytännön asioita hoitaessa. Mistä ovesta kuljetaan? Missä on taukotila ja istumapaikka?

Kävi illalla mielessä, että kirjoittaisinkin kuulumisia. Jännityksen purkautuminen ja uudet asiat väsyttivät kuitenkin sen verran, että kallistin pääni pieluksille ennätys aikaisin.

Pieni siirtolapuutarha

Torstai-iltana hoksasin, että ne firman juhlat on jo huomenna. Sain kankaan leikattua ja pääsin illalla ompelemaan, kuten alun perin suunnittelin. Kotelomekko on siitä kiitollinen ommelta, että siinä ei ole montaa saumaa. Tavoitteeni oli ommella mekko iltayön valoisina tunteina niin kuin ennen  vanhaan. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun helma on päärmätty vasta taksissa.

Kun kello lähenteli kymmentä, sain takakappaleeseen vetoketjuineen tehtyä. Samalla komeampi osapuoli kotiutui. Hän kävi kurkkaamassa ateljeen puolelle. Ilmoitin hänelle ompelevani vielä hetken. Havahduin.

Uusi kolttu vai parisuhde?

Olin juuri päivälle pohtinut ääneen, kuinka jotain on opintovapaan aikana muuttunut. Osaan pitää itsestäni huolta ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ihan niin kuin torstai-iltanakin olin alakerrassa isseksein ja hän yläkerrassa yksiksein.

Tajusin, että nyt mennään  vanhalla tutulla kaavalla – työt ensin ja parisuhde sitten. Vai, olen muuttunut? Käänsin Jukin virtakytkimen nollan, sammutin valot ja kaivauduin kainaloon. Menin perjantaina juhliin vanhalla mekolla ja hyvin vältti 😉

Iso kasa vaatteita odottaa sovituskuvien kuvaamista. Kuvat joutuvat sitten, kun puutarhatöiltä ehdimme. Alla kuitenkin vuosi väriterapia -haasteen toukokuun projekti illan valossa.

Italialaisella peruskaavalla kohden vuosi väriterapiaa -haastetta.

P.s Nyt hetkeksi keskityn diplomityön viimeistelyyn, joten keskiviikon päivityksiin palataan syksyllä.