Taivaanranta auringonlaskun aikaan, jossa aurinko on osittain pilvien peitossa. Taivas hehkuu sinisen, oranssin ja keltaisen sävyissä, ja etualalla näkyy epätarkka puun tai kasvin osa.
Aikuisopiskelu työn ohessa,  Rakas Päiväkirja!,  väitöskirjatutkija

Viikon kohokohdat ja haasteet: Syksyiset helteet, Paimion Parantola ja VR:n aikataulumuutokset

Reading Time: 3 minutes

Rakas päiväkirja! Tällä viikolla mahtui parikin kohokohtaa ja yksi harmitus, joka sai antamaan palautetta ihan oikeaan osoitteeseen. Aloitetaan kuitenkin näistä ennätyshelteistä. Juuri puhuttiin sunnuntaina töissä, että miten sitä aina ulkomailla matkustaessa miettii, miten näin ihanassa lämmössä voi töitä tehdä. Ilmeisesti suomalainenkin ihminen on oppivainen, sillä syksyiset ennätyshelteet eivät juuri haitanneet, kun pidimme hankkeeseen liittyvää koulutusta ompelukoneiden ja kaavojen keskellä. Tosin oli kyllä äärimmäisen mukava kävellä töistä linja-autopysäkille ja omaan kortteeriin – kyllähän tähän tietysti tottuisi. Lauantaina onnistuin ottamaan muutamalle Turku-turistille kännykkäkuvia tuomiokirkon edessä. On jotenkin outoa, että omilla nurkilla pyörii turisteja.

Torstaina testasin VR:n aikatauluun ilmaantunutta vuoroyhteyttä Joensuusta Turkuun. Lähtö oli 18:11, Helsingissä vaihto linja-autoon ja asunnolla olin nukkumassa 01:34 tai jotain. Onneksi sain nukuttua myös bussissa pari tuntia, niin aamulla oli ihan ok olo päivän ensimmäisessä palaverissa. Aikuisopiskelijana tulee käytettyä kaikki junamatkat hyödyksi, ja torstaina jatkoin yhteiskirjoittamamme artikkelin oikolukua ja kommentointia kahvikupin ohessa. Ja tästä artikkelista on väännetty vielä monta tuntia viikonloppunakin aina sopivassa välissä kahden naisen voimin.

Avoin penaali, jossa on useita kyniä ja lyijykyniä, lepää papereiden päällä. Paperit sisältävät käsinkirjoitettuja muistiinpanoja ja tulostettua tekstiä
On se vaan, kun vielä näin koneiden luvattuna aikana kaipaan kokonaisuuden hahmottamiseen ihan kynää ja paperia.

Paimion Parantola ja muotiviikko

Ehdottomasti parasta tällä viikolla oli, kun päästiin hankkeen tiimoilta tutustumaan Aino ja Alvar Aallon arkkitehtoniseen Paimion Parantolaan. Tuli ihan sellainen fiilis, että tänne pitää päästä kuvaamaan ihan oikean järjestelmäkameran ja vintagelinssin kanssa joku kerta.

Syynä tähän vierailuun on se, että hankkeemme opiskelijat toteuttavat Paimioon muotiviikkojen Vaate 2.0 -muotigallerian, sekä ammattilaispäivänä perjantaina 27.9. ja kuluttajapäivänä lauantaina 28.9. Tervetuloa kuluttajapäivälle mukaan tutustumaan vastuulliseen muotiin sekä kuuntelemaan hankkeessamme opettavia opettajia vastuullisuusmerkeistä ja stailaamisesta yhtenä keinona arkipäivän vastuullisuuteen. Linkki päivän Paimion muotiviikon ohjelmaan löytyy tästä. Mielestäni tähän tapahtumaan kannattaa tulla kauempaakin, puitteet ovat ainakin kohdillaan.

Paimion Parantolan sisätila, jossa näkyy kaareva keltainen vastaanottotiski ja sen takana hyllyjä, joilla on erilaisia esineitä ja kasveja. Tilan valaistus on pehmeä ja ympäristö on valoisa ja siisti.
Paimion Parantolan vastaanottoalue, jossa kaareva keltainen tiski ja vehreät kasvit luovat rauhallisen tunnelman.

VR:n aikataulumuutokset ja niiden vaikutukset

Ja viikon harmitus: neljän jälkeen Kupittaalta lähtevää Turun junaa on myöhästytetty noin 10 minuuttia aikaisemmasta, joten nyt ei enää Turun junalta ole vaihtoyhteyttä illan viimeiseen junaan Joensuuhun. Jatkossa menee sitten koko lauantaipäivä matkustamiseen, joten ihan vain viikonlopuksi täältä ei kannata lähteä tulemaan, ei ajan eikä lipun hintojen vuoksi. Laitoin palautetta VR:lle ja sain hyvin ympäripyöreän vastauksen väljennetyistä aikatauluista ja jatkoyhteyksien takaamisesta. Ja iloisen toivotuksen siitä, että toivottavasti sopiva vuoro löytyy.

Käytännössähän, mikäli tämä yhteys ei korjaudu, niin Karjalan radalla asuvat eivät pääse enää perjantaina kotiin ainakaan Joensuuhun saakka, mikäli työt loppuvat neljän jälkeen. Jos minulla olisi 8-16 päivätyöt ja lapset kotona, joutuisin vakavasti miettimään, missä päin Suomea työni tekisin. Nyt pohdin siis, kuinka tämmöinen peliliike tukee vastuullisuutta, sillä seuraava vaihtoehto on ruveta käyttämään omaa autoa, joka vie ajallisesti saman verran. Kuinka näin edistetään ihmisten liikkuvuutta työn perässä? Minulle tämä nyt ei ole tässä vaiheessa muuta kuin lievä ärsyyntymisen aihe, sillä onneksi tämänhetkinen työni mahdollistaa pidemmät turneet kotiväen luona etäillen, mutta siitä huolimatta yhteiset lauantait on nyt menetetty. Joskin voi olla, että väikkäriprojekti kiittää!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *