Kapselivaatekaappi,  Rakas Päiväkirja!,  Tyyli ja muotitrendit

Työpuvuston sydän

Reading Time: 3 minutes
Olen tässä pohtinut, kuinka tämän blogin rakentaisin. Tähän on kait’ jokin sapluuna ja rutiini luotava, muutoin käy kirjoittaminen työlääksi, raskaaksi ja loppuu vielä kokonaan. Loppuminen ei taitaisi loppujen lopuksi palvella ketään ainakaan ennen kuin on aloitettu. Siis pohdimme tässä sohvan nurkassa eräänä iltana, että miten. Kuukausi yhtä väriä, yhtä kangasta ja yhtä projektia on järkyttävän paljon, mutta toisaalta niin vähän, sillä edellistä jakkua väkersin kaksi kuukautta.

Ja kaiken lisäksi tammikuussa on vielä viisi sunnuntaita; ihan noin valtavasti en taida minäkään jakuista tykätä, vaikka tykkäänkin paljon. Sohvan nurkassa kahvitellut parisuhteen komeampi osapuoli heitti, että historia ois’ kiva. Itse tuumailin kangasta, kuosittelua, mallianalyysiä, rakennekuvia, ompelujärjestystä, leikkaamista, ompelua ja kaiken tuon yhdistämistä tyyliksi. Edellisistä mietteistä rakentui seuraava sapluuna tammikuulle: historiaa ja tunnelmakuvia, malli- ja vartaloanalyysiä, kankaasta ja tukemisesta, rakennekuvia ja ompelujärjestyksiä ja viimeiseksi liituraitajakun uusi elämä.

Työpuvuston sydän

Jakku on työpuvuston sydän, jonka ympärille muu kattaus rakennetaan. Valitaan paidat, housut ja hameet. Kuinka useinkaan tuo uskollinen palvelija jää lapsipuolen asemaan kahvipöytäkeskusteluissa. Meillä naisilla on tapana pohtia juhlamekon valintaa päivätolkulla, pikkujoulun pikkumustaan riittää pienempi vatvominen kuin hääpuvun etsintään. Voisin melkein todeta, että vatuloinnin määrä on kääntäen verrannollinen puvun käyttöikään, hääpuvun etsintään käytetään vuosi(a) ja käyttöaika päivä, jos sitäkään.

Toisin on jakun laita, uskollinen sotaratsu palvelee päivästä toiseen ja vatuloinnin määrä on nolla tai no, mitä nyt vähän myyjän kanssa.

– Hei!
– Hei! Tarvitsisin uuden työjakun, tulee asiakkaita huomenna liikelounaalle.
– hmm, olet hieman normaalia pidempi, laihempi ja sulla on tuo vyötärökin, onkohan meillä…
– Niin, ja väri pitäisi olla jotakin muuta kuin mustaa, kun oon tämmöinen kalkkilaivankapteeni
– No, ei meillä kyllä muuta ole kuin mustaa, ei nuo sisäänostajat osta. Hei, toss’ on yksi tummansininen.
– Loistavaa, minäpä sovitan sitä… No, ei tämä täydellinen ole, mutta välttää. 

Nainen jakussa historiaa ja tunnelmakuva

Perinteisesti jakkuun yhdistetään hame, jolloin puhutaan jakkupuvusta. Kirjallisuudessa kerrotaan, että naiset ovat käyttäneet jakkua ja pitkää hametta 1800-luvun loppupuolelta lähtien, kun aloittivat työt konttorissa. 1910-luvulla pitkähameinen puku palveli ratsastuspukuna ja jo hieman lyhentynyt hame jakkuineen kävelypukuna 1940-luvulla. Käytännössä naisten käyttämät jakut imitoivat pitkälti miesten käyttämiä arki- ja sota-ajan vaatteita.
Varsinaisen naisen jakun luojaksi voi nimetä Coco Chanelin, joka vapautti naiset kureliiveistä ja toi omien luonnollisten mittojen mukaan tehtävät vaatteet naisten ulottuville. Chanelin tavoitteena oli antaa naiselle vapaus liikkumiseen, säilyttää tyylikkyys ja naisellisuus. Kun Chanel loi 1954 tweedkankaisen ja elegantin Chanelin jakkupuvun, hän onnistui tavoitteessaan yli odotusten. 
Alkuperäinen Chanelin jakkupuku on suorin leikkauksin kaavoitettu jakku, jossa on taskut ja taskuissa oikeat napinlävet. Oikeaoppisesti hame on polvipituinen ja  jakun napeissa on Chanelin logo. Karl Lagerfeldt uudisti Chanelin muotitaloa 1980-luvulla ja yhdisti jakun sekä hameeseen että farkkuihin. Margaret Thatcherin ja muiden valtanaisten innoittamana jakkupuvusta tuli yrityselämän työhaarniska (engl. power suit), jota käytettiin korostamaan sekä valtaa että naisellisuutta. Vielä 2010-luvulla Chanelin jakku on yksi nykymuodin peruskivistä.
Varsinainen housupuku, jossa jakun kaverina ovat housut,  yleistyi naisilla vasta 1960-1970.  Joskin jo 1870 Sarah Bernhardt piti yllään mittatilaustyönä tehty housupukua ns. poikain vaatetta KLIK ja kohahdutti Pariisin seurapiirejä asu valinnallaan. 1964 Andre Courréges suunnitteli naiselle elegantin housupuvun ja pari vuotta myöhemmin Yves Saint Laurent smokin. 
Huolimatta siitä, että yksi viimevuosien seuratuimmista valtanaisista, Hillary Clinton, vannoo housupukujen nimeen on minun ihannepukuni työelämässä lähempänä Chanelia kuin housupukua. Alla siis tunnelmakuva tammikuun projektista.
P.S. On tuossa leikkupöydällä muitakin projekteja, kuten PAW Patrol -paita ja ainakin parit työhousut, niitä ja muita sattumuksia postailen sitten Kaavoihin kangistumatta -facebook sivuille, joista tykkäämällä saat päivitykset suoraan uutisvirtaasi. 

Lähteet

CNN. (2017). Hillary Clinton ups her pantsuit game – CNN Video. [online] Available at: http://edition.cnn.com/videos/politics/2016/10/25/hillary-clinton-ups-pantsuit-moos-pkg-erin.cnn [Accessed 1 Jan. 2017].

Confidencetricks.susiefaux.com. (2017). Re-introducing the capsule wardrobe – Part 2: jackets | Confidence Tricks from Susie Faux. [online] Available at: http://confidencetricks.susiefaux.com/?p=596 [Accessed 1 Jan. 2017].

Inside Chanel. (2017). The Jacket – Inside CHANEL. [online] Available at: http://inside.chanel.com/en/jacket/video [Accessed 1 Jan. 2017].

Kuitunen, Arja-Liisa. (1998). Länsimaisen muodin historia antiikista nykyäikaan. Lounais-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos.

Seeling, Charlotte. (2001). Muoti suunnittelijoiden vuosisata 1900-1999. Köln: Könemann.

Sullivan, K. (2017). The Fascinating History of Women Wearing Suits. [online] Allure. Available at: http://www.allure.com/story/women-suits-history [Accessed 1 Jan. 2017].

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *