Vuoden alku on ollut ompelurintamalla hiljainen. Vanhat tutut jo muutaman kuukauden odottaneet projektit pölyttyvät henkareilla. En tiedä, mitä odottavat uutta innostusta vai periksi antamista. Kaikissa projekteissa on jotain pientä, mikä ei ole asettunut kohdilleen ensimmäisellä kerralla. Pojalle tuskailin saamattomuuttani iltapäivällä. Hän päätyi siihen, että kun ei ole ulkoa asetettuja aikatauluja, niin ei ole pakko tehdä ja voin vain olla. Tuo olemisen sietämätön keveys on se haasteellisin paikka, en vain meinaa osata hellittää ja levätä. Ja, kun vihdoin lepää, niin on syyllinen olo sängynpohjalla vietetyistä hetkistä. Alkuvuoden tunnustuksia Tätä uutta blogivuotta kun pohdimme, teemaksi nousi käsitöiden rikastama arki. Mielessäni toki pohdin, että miten ihmeessä nämä käsityöt nyt arkea sulostuttavat. Jos herkeäisin…