Quiche Lorraine ja etäsuhde: Viikko lehtorin elämässä
Etäsuhteessamme tulee aina se hetki, kun saan syödä sen viimeisen piirakan palan yksin kun joko toinen on, tai itse olen matkalla sinne toisaalle. Vuoden ensimmäisessä Rakas Päiväkirja – postauksessani pohdiskelen vuoden ensimmäistä viikkoa Turussa. Muistelen yhteisiä tekemisen hetkiä, jolla pidämme kipinää elossa, kuten yhdessä tehtyä gluteenitonta ja lacto-ovo-vegtaristista ranskalaista juustopiirasta…
Vuosi takana suositussa käsityöblogissamme: Oppimisia ja onnistumisia
Kiitos Sinulle kuluneesta vuodesta! Täytyy kyllä todeta, että välistä harmittaa, kun en ole malttanut istua alas ja kirjoittaa kuulumisiani vuosi vuodelta suositummaksi muuttuvaan käsityöblogiimme. Muistan, kun vuosia sitten tavoitteenani oli kirjoittaa viikoittain, mutta tänäkin vuonna sain vain kahdeksan postausta aikaiseksi. Sitäkin kiitollisempi olen siitä, että viimeisen vuoden aikana blogimme näyttäisi…
Joko Suurimman ompelukisan uusi kausi hurmasi sinutkin vai katosiko se tutkastasi?
Niin paljon kuin minäkin televisiota katson ja ompelusta kirjoitan, niin jäi Suuren ompelukisan viidennen kauden aloitus kokonaan tutkani ulkopuolelle. Silmiini ei sattunut puffin puffiai tai mainostrailerin pätkää. Sen sijaan trailerit Sohvaperunoiden uudesta kaudesta osuvat silmääni aivan väkisin. Onhan se elintärkeää, tietää satunnaisen suomalaisen satunnainen mielipide temppareista tai kaunareista ettei aivan…
Ei se suosituin eikä inspiroivin kässäblogi vaan asiantuntevin ompelublogi
Mikä saa jatkamaan, silloinkin kun ei jaksa? Tarkalleen ottaen 4 vuotta, 8 kuukautta 27 päivää sitten lähdimme blogimatkallemme ja julkaisimme ensimmäisen postaukseni Blogistanian eetteriin (linkki 1. postaukseen). Edelleenkään Kaavoihin kangistumatta -blogi ei ole yksi Suomen suosituimmista tai inspiroivimmista käsityöblogeista ja voin lohduttaa, ettei se siitä tule sellaista koskaan. Vuonna 2016,…
Uteliaisuuteni sai palkkansa tai jotain…
Rakastan komeamman osapuolen, lasten ja ompelun lisäksi uuden oppimista. Mikään ei voita tunnetta, kun saa oppia ja kokeilla uutta. Se on ajanut minut vuosien varrella, mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, koulutuksiin ja kursseille, milloin minkäkin aiheen ympärillä. Olen jo ääneen pohtinut, että lieneeköhän tämä jokin sairaus. Niinpä taas itseni löysin kesäkuussa pohtimassa,…
Ihminen, joka vihasi käsilaukkuja
Kaupallisessa yhteistyössä Minerva kustannuksen kanssa. Ihminen, joka vihasi käsilaukkuja sellainen minä olen. Nuoruudessa, kun pyöri tallilla ei tarvinnut kantaa huolta sen enempää hiusharjasta kuin huulipunasta. Hiukset olivat mallia lättänä kypärämuotoilulla, jos halusi laittautua tehtiin ranskalainen letti. Ja huulipuna ei vain sattunut mukaan, onneksi kuitenkin pakkanen tarjosi poskipunat. Ihan itte tein.…
Sisustushajatelmia ja ajatuksia mökkeilystä
Kaupallisessa yhteistyössä Domus Natura kanssa. Eilen vietimme rentouttavaa sunnuntaita nurmikkoa leikaten, kukkapenkkejä kitkien ja vanhaa uudistaen. Luin jostan, että nuoret eivät halua kesällä kesämökille työleirille. Mietin, kun metsästin voikukan ja juolavehnän juuria perennapenkistä, että onneksi meillä ei ole kesämökkiä. Sillä loppuisi aika ja raha, kun ruokapalkkalaisetkin suunnittelevat jo omaa elämää.…
Olinko sittenkin se koira, johon kalikka kalahti?
Ihmettelin aattona samaan seuraan sattuneille kylänmiehille ja -naisille, että mikähän on minuun mennyt, kun suustani tipahtelee, milloin mitäkin totuuksia. Ei sen olisi niin väliä jos tipahtelisi pieniä ja sieviä sammakoita, mutta kun loikkii rupikonnia. Kiitos vain kaikille kuuntelijoille 😉 Onni on valmiit näyttötyöt. Pehmeä ja helppohoitoinen lapsen mekko on myynnissä…
Opettajan vanhat vaatteet
Kuusi viikkoa sitten olin vaikean päätöksen edessä. Jatkanko nykyisessä työssäni vai suuntaanko kohden uutta? Taakse olisi jätettävä huippufirma ja loistava tiimi tutulla toimialalla. Tulevaisuudessa odottaisi alanvaihto ja toimi uudessa toimintaympäristö. Vaikea päätös (baskeri on itse neulottu ja paita itse kaavoitettu ja ommeltu) Jos vaikka nimi jäisi muistiin Niin eihän tämäkään…
Aina ei tiedä, minne tie vie
Aina ei tiedä, minne tie vie. Lapsena halusin käsityönopettajaksi. Elämä vei, haave jäi. Viime keväänä, kun pohdin tulevaisuuden työkuvioita yllätyskäänteiden jälkeen (KLIK), otin yhteyttä kansalaisopistoon. Nyt olisi tarjolla syksyllä valmistuva ompelijakisälli, jolla on suoritettuna opettajan pedagogiset opinnot sekä kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen aineopinnot. Ompelijakisällin pukeutumisneuvontaa Syksyisen ideariihen jälkeen saimme suunnittelijaopettajan kanssa…
